Iraya




Nimi: Iraya
Kutsumanimi: nimellään tai Raya
Sukupuoli: uros
Laji/Rotu: Kanadansusi (Mackenzie Valley Wolf, Canis lupus occidentalis)
Ikä: 4 vuotta
Lauma: Edera
Lahkolaisuus: ei tietoinen ryhmittymästä

Ulkonäkö
Iraya on suurikokoisuudessaan vaikuttavan näköinen susiuros. Uroksella on tanakka, lihaksikas ja massava rakenne, joka yhdistettynä yli 90 sentin korkeuteen, lähennellen metriä, luo hyvin vahvan vaikutelman. Vaikka uros onkin tanakka ja lihaksikas, suurikokoinen, ei se kuitenkaan ole lihava, nallekarhumainen jätti vain. Uroksella on kokoonsa nähden jylhä, suurikokoinen pää, jonka profiili on hieman kyömy. Uroksen otsapenger on matala, mutta selkästi havaittavissa. Korvat ovat pienehköt, mutta teräväkärkiset. Kaula on paksu ja tanakka, keskivartalon ollessa tiivis ja lihaksikas. Uroksella on normaalipituiset jalat ja suuret tassut. Takajalat ovat tanakat ja lihaksikkaat, hännän roikkuessa yleensä perusasennossa tai taipuen hieman alistuvasti jalkojen väliin. Uroksen ryhti on hieman köny, uroksen näyttäessä olevan hieman pulassa suuren kokonsa kanssa. Iraya on kuitenkin vauhtiin päästyään nopea ja kokonsa puolesta hyvä suurriistan metsästäjä.

Irayan turkki on keskipitkää, melko tuuheaa ja karheaa, ollen pisimmillään kauluksessa ja hännässä. Väritykseltään uros on hyvin tyypillinen harmaankirjava susi. Uroksen päälaki ja selkä ovat mustat, värin alkaessa silmien välistä jatkuen aina hännän tyveen saakka. Kaulan ja keskivartalon sekä jalkojen yläosat ovat värittyneet tumman hiilen harmaiksi aina häntään saakka. Pääosa uroksen kasvoista, rinnasta, vatsasta ja tassuista sekä niistä jatkuvista sukista aina hännän aluseen ovat vaalean ruskeanharmaata. Kasvoillaan uroksella on kuonon tyvestä levittäytyvä kapea punertavan kerman värinen maski, joka kattaa myös uroksen silmien ympärykset. Uroksen huulet ja anturat ovat mustat, samoin kynnet. Uroksen silmät ovat susimaisesti vinot, katsellen maailmaa yleensä höynähtäneen pehmeästi, pentumaisesti. Uroksen silmät ovat väriltään tumman oranssit, pupillien ympäryksien sädehtiessä tumman vihreinä.

Luonne

Innocent, they swim
I tell them 'no'
They just dive right in
But do they know?

It's a long way down
When you're alone
And there's no air or sound
Down below the surface

There's something in the water
I do not feel safe
It always feels like torture
To be this close

I wish that I was stronger
I'd separate the waves
Not just let the water
Take me away

Iraya on suuresta koostaan huolimatta luonteeltaan pehmoinen kuin nallekarhu. Uros on elänyt koko elämänsä laumansa hierarkian pahnanpohjimmaisena, eikä syyttä. Jo hidas, yleensä hämmentynyt katse kertoo suuresti tämän jättiläisen luonteenlaadusta. Sen lisäksi, ettei Iraya ole erityisen fiksu mistään päin, vaan päinvastoin melkoisen hömpsähtänyt ja hidas kaveri, on uros myös hyvin arka ja epävarma, eikä omista juurikaan itseluottamusta. Urokselle ei koskaan tulisi mieleen pahoittaa kenenkään mieltä, ja tämä ottaakin itseensä kohdistetun pilkan ja kiusan vahvasti itseensä, painuen kasaan kuin tuulihattu, surumielisten silmien painuessa maahan. Uros on hävennyt elämässään paljon ja tietää miten se tehdään, eikä koskaan kyseenalaista, jos joku puhuu siitä pahaa. Kuitenkaan tämä hömelö jätti ei näe itsessään mitään varsinaista vikaa, vaan on pääasiallisesti oikein tyytyväinen itseensä ja elämäänsä. Kaikesta hömelyydestään huolimatta on uros muista elämänmuotoja kohtaan hyvin huomaavainen ja ystävällinen: hän jakaa mieluusti omastaan ja auttaa muita mielellään kun vain kykenee. Elämänsä tiiviissä perheyhteisössä elänyt jätti ei kestä kuitenkaan pitkiä aikoja yksin ja kaipaakin usein perheensä tuomaa lämpöä ja turvaa, jollaista häädetty ei ole enää pitkään aikaan saanut kokea. Arkuudestaan ja pelokkuudestaan huolimatta hakeutuu uros muiden susien koiraeläinten seuraan, tuntiessaan olonsa tyhjäksi ja yksinäiseksi, tarkoituksettomaksi, eläessään ilman perhettään ja ystäviään. Ollessaan samanhenkisessä seurassa saattaa uros hyvinkin intoutua leikkimään, aikuisuudestaan huolimatta, ja kokee suurta lämpöä sitä ystävällisesti kohtelevia kohtaan jo hyvinkin pienestä syystä. Tästä höppänästä saa sitä oikein kohteleva helposti uskollisen toverin, josta pitää huolta.

Todellisuudessa on nimittäin totta se, ettei Iraya osaa pitää erityisen hyvin huolta itsestään. Uros on kyllä ihan kelpo metsästäjä ja osaa pitää itsensä kylläisenä, mutta ehkä jopa hieman jälkeenjääneelle sudelle yksinolo ja päätöstenteko on uutta ja vaikeaa, suorastaan epämiellyttävää. Laumansa alimpien joukossa eläneenä ei uros ole tottunut kantamaan vastuuta kenestäkään, ei edes itsestään. Urokselle yksinelo onkin siis ollut vaikeaa aikaa ja usein on jätti itkenyt yksin öitä miettiessään jotain pienen pientä ongelmaa päänsä puhki yökaudet läpeensä. Uros kaipaisi elämäänsä ystävällistä, hellää olentoa, joka osaisi ohjata urosta oikeaan suuntaan ja pitäisi tästä huolta. Sisällään arka ja epävarma uros kaipaa rakkautta ja läheisyyttä, osaamatta kuitenkaan itse tehdä aloitetta asian eteen. Ja vaikka tuntuukin, että Iraya on itsensä kohdalla täysin avuton, omaa uros kovan tarpeen auttaa lähimmäisiään ja ystäviään. Lähes ärsyttävyyteen saakka haluaa hellä uros varmistaa, että läheisillä on kaikki hyvin ja kunnossa, ovathan he kylläisiä ja terveitä. Uroksen luottamuksen voittaminen ei ole erityisen vaikeaa tämän ehkä jopa hieman typerän hyväuskoisuuden vuoksi. Sama hyväuskoisuus koskee monia muitakin asioita, ja niinpä uros on hyvin helposti johdateltavissa. Uroksen oma huono päätöksentekokyky ja vaikeus käsitellä suuria kokonaisuuksia vaikuttaa suuresti siihen, miten helposti uros uskookaan kaiken mitä sille kerrotaan. Ylempiarvoisille uros ei koskaan sano vastaan, ellei sitä pyydetä tekemään jotain, mitä sen lempeä mieli ei kykene toteuttamaan (esim. tappamaan, raiskaamaan, tai ylipäänsä vahingoittamaan jotakuta).

Harmaankirjava susi ei vaikuta ymmärtävän laisinkaan omia voimiaan, vaan uskoo olevansa pieni ja heiveröinen, kuten monet pienemmät sisarensa. Todellisuudessa on kuitenkin kyse valtavan voimakkaasta uroksesta, joka tosin häviää ketteryydessä ja nopeudessa monelle pienemmälleen. Mikäli uros haluaisi, kykenisi se tanakalla olemuksellaan ja lihaksillaalla kehollaan pysäyttämään voimakkaankin iskun vaurioitta, parhaimmillaan jopa hievahtamatta. Sen sijaan riita ja taistelutilanteissa uros painuu kasaan, painaa päänsä alas ja kietaisee häntänsä sujakasti jalkojen väliin, alistuen lähes automaattisesti. Riitatilanteet ovatkin urokselle hyvin vaikea asia. Uros ei kestä, kun sille huudetaan tai sitä haukutaan, vaan alistuu heti muistaen vain, kuinka sen emo läksytti sitä kaikesta pahasta mitä teki. Osasyynä heikkomielisyyteen on uroksen oma pelko mahdollisia voimiaan kohtaan: kun suuri uros pitää itseään heikkona, sattuu helposti vahinkoja, kuten tälle herralle on ehtinyt usein elämässään käydä. Uros ei osaa puolustaa itseään, vaan tyytyy asemaansa ikuisena heikkona lenkkinä. Uros kuitenkin kokee suurta suojelunhalua rakkaitaan ja nuorempiaan kohtaan, ja näitä uros yrittää suojella parhaansa mukaan pelostaan huolimatta.

Iraya rakastaa pentuja ylitse kaiken, ja viihtyy niiden seurassa loistavasti, lähes poikkeuksetta paremmin kuin täysikasvuisten susien ja koirien. Uros leikkii mielellään nuorempiensa kanssa, luopuen mieluusti epämiellyttävästä typeryyden tunteesta, joka usein vaivaa sitä vanhempien seurassa. Uros myös haluaisi pentuja jonain päivänä itsekin, joskaan ei tiedosta pentujen tuomaa vastuuta. Toinen uroksen heikkous on ruoka. Suurikokoinen uros tarvitsee paljon ravintoa pysyäkseen hengissä, saati sitten kylläisenä. Uroksen mahtava massava rakenne onkin peruja juuri uroksen ainaisesta nälästä, joka oli ajaa sen perheen hulluuden partaalle. Uros ei kuitenkaan ole omistuksenhaluinen ruokaansa kohtaan, vaikka saattaakin surumielisin silmin katsoa, kuinka ruoka uppoaa toisten nassuun. Uros ei siedä pahuutta, eikä ymmärrä sitä eikä sen harjoittajia, ja haaveileekin ruusunpunaisesta maailmasta, jossa kaikilla olisi hyvä olla. Uroksen käsitys moraalista ei kuitenkaan ole niin selkeä, etteikö sitä saisi ylipuhuttua tekemään kamaluuksia, mikäli osaa perustella kantansa hyväksi niin, ettei uros keksi vastaväitteitä.

Arka jättiläinen suhtautuu pienellä varauksella voimakasluontoisiin koiraeläimiin emostaan jääneiden traumojen vuoksi. Kovat äänet, aggressiivisuus ja karu puhe saavat susipojan yleensä hämmennyksiin, jopa säikyksi ja pelokkaaksi. Eritoten vahvaluontoiset nartut saavat uroksen pelokkaaksi, mutta yleisesti ottaen nartut ovat urokselle helpompaa seuraa kun urokset. Suuresta koostaan johtuen provosoituvat useat riidanhaastajat yrittämään tappelua jättiläisen kanssa, saaden uroksen lapsenomaisen mielen hämmennyksiin. Yleisesti ottaen ystävälliset ja mukavat, suvaitsevaiset olennot ovat rodusta ja lajista riippumatta uroksen mieleen. Lahkosta susihukkanen ei ymmärrä yhtikäs mitään, eikä ole koskaan moisesta kuullutkaan.


Isä: -
Emo: Hedda
Sisarukset: yhteensä 6 sisarta ja 3 veljeä
Pennut: ei ole

Pitää: Hedda
Ystävät: Bedio
Ei pidä: Deathache
Neutraalisuhtautuminen:
Intiimit suhteet: Bedio (ihastus/paras ystävä)
Viholliset:


Menneisyys
Iraya syntyi pienehköön susilaumaan Länsi-Kanadan metsiin. Laumassa vain alfapari lisääntyi ja näin Iraya syntyikin laumaan yhdeksi pariskunnan pennuista. Kuuden vekaran laumasta Iraya oli syntymähetkestään saakka suurikokoisin ja massavin, sekä myös aina nälkäisin. Suurikokoisen pennun elämä metsissä ei ollut aina erityisen mieluista: ruokaa ei ollut tuhlattavaksi ja paljon ravintoa vaativan nuoren suden ahneus ärsyttikin suuresti muuta yhteisöä. Jo tällöin otti Iraya kritiikin ja lauman keskeiset kahakat hyvin raskaasti, pyrkien miellyttämään kaikkia parhaansa mukaan, ettei joutuisi vaikeuksiin. Mikäli ruokaa ei laskettu lukuun, eli nuorukainen omasta mielestään oikein mukavaa, joskin hieman ahdistavaa elämää sisarustensa ja vanhempiensa, sekä muiden laumalaisten jaloissa. Usein ennen aikuistumistaan sai nuorukainen kuulla olevansa hyödytön pelkuri, joka ajaisi lauman tuhoon ruokailutottumuksillaan.

Toisin kuitenkin kävi. Ruokailutottumukset koituivatkin nuoren suden eduksi. Uros kasvoi perheyhteisönsä suurimmaksi ja voimakkaimmaksi jäseneksi, mutta harmillisesti ei osannut käyttää kokoaan hyödykseen. Nuorukainen viihtyi mainiosti perheensä pahnanpohjimmaisena hierarkiassa eikä koskaan sanonut kenellekään vastaan, myötäili parhaansa mukaan toisten toiveita ja mielihaluja, jakaen usein omasta ruoastaan nuoremmilleen ja pienemmilleen. Parhaiten uros viihtyikin nuorempien sisaruksiensa kanssa, leikkien mielellään pentujen kanssa. Uroksen hyödyllisyys löytyi vasta, kun uros pääsi mukaan metsästysretkille. Laumansa hämmästykseksi arka ja herkkä uros olikin oikea haka metsästäjä. Ruokaa arvostava ja pentujen kanssa aikaansa viettävä uros oli mitä mahtavin hirvien ja karibujen pyytäjä, kunhan kohde oli ensin väsytetty yhteistuumin.

Uroksen elämä jatkui samaan tapaan, rauhallisissa rutiinin merkeissä siihen päivään saakka, kun kilpailevan lauman edustaja sattui uroksen tielle kesken vartiokierroksen. Lauman sääntöjen mukaan vieraslaumalaisista hankkiuduttiin eroon hinnalla millä hyvänsä, sillä ruokaa ei riittänyt ulkopuolisille. Iraya ei kuitenkaan kyennyt tekemään mitään kamalaa toiselle kanssaeläjälle, ja näin ollen päästi vieraan uroksen menemään. Kun tämä paljastui laumalle, sai alfanarttu tarpeekseen poikansa päättämättömästä ja vätysmäisestä luonteesta ja hääti tämän laumasta.

Masentuneena, yksinäisenä ja pelokkaana jätti uros kotilaumansa, vaeltaen aikansa yksin metissä. Yhteenkään naapurilaumaan urosta ei olisi huolittu, joten uros suuntasikin länttä kohden, löytäen lopulta tiensä rannikolle. Aikansa harhailtuaan etelää kohden näki uros kaukana häämöttävät saaret, päättäen ylittää suuren veden uimalla. Epäonnekseen uros ei ollut osannut arvioida salmessa vallitsevaa virtausta ja virta vei uroksen mukanaan. Kestävä jätti pinnisteli pitkään, uskoen lopulta hukkuvansa, mutta menetettyään tajuntansa, heräsikin uros tuntemattomalta saarelta, jolle aallot olivat hänet sattuman kautta heittäneet. Iraya oli saapunut Andriaanaan.

Saavuttuaan saarelle kohtasi jättiläinen ensimmäisen koraeläimensä saarella: pelottavan ja epäilyttävän Deadachen. Tuntien olonsa äärimmäisen epämukavaksi poistui Raya paikalta melko lyhyen keskustelun jälkeen. Yhä kuitenkin peloissaan uudesta asuin ympäristöstään jäi jättiläinen kylän talojen alle pimeän tuloon saakka. Pimeän turvin suuri uros yritti pysyä piilossa koko maailmalta liikkuessaan talon varjosta toiseen. Kylässä urosta kuitenkin tuli vastaan Bedio, narttu, joka ymmärsi jättiä paremmin kuin kukaan muu tähän mennessä. Kaksikko ystävystyi nopeasti, metsästi ja leikki yhdessä.




Fanart


Pelipaikka: Andriaana
Pelaaja:ISH